Alussa tämä kirja tuntui todella hankalalta päästä sisään. Tarina ikään kuin alkoi ei mistään, se oli vieras ja vaikea hahmottaa. Lukija joutui keskelle vierasta maailmaa, jota oli vaikea ymmärtää. Kirja myös eteni paikoitellen hyvin verkkaisesti, välillä tuntui, ettei tarina edennyt mihinkään. Kaikesta tästä huolimatta se kuitenkin oli hyvä kirja. Kirja, joka jäi kaihertamaan mieltä ja jonka henkilöiden nimet jäi kaikumaan mielessä vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.Kirja kertoo Lunnista, joka ei ole oikea poika. Minulle jäi avoimeksi, mitä Lunni ja hänen sisaruksensa oikeasti ovat. Lunni on elänyt koko ikänsä puussa, suolla, korkean vesiputouksen yläpuolella sisarustensa kanssa. Heidän tehtävänään on nähdä unia ja he pystyvät muokkaamaan unimaailmaa mielensä mukaan. Lunni ja hänen sisaruksensa ovat äitinsä Horroskehrääjän osia ja Horroskehrääjä pystyy luomaan ja tuhoamaan lapsia mielensä mukaan. Lunni järkyttyy sisarensa Sinikukun kohtalosta kadota äitiinsä ja alkaa suunnitella pakoa tosimaailmaan. Tämä on se, mistä kirja alkaa. Alussa on vain Lunni, joka karkaa kotoa. Matka on kerrottu hyvin unenomaisesti, verkkaisesti ja siksi siihen on niin vaikea alkuun päästä käsiksi.
Karattuaan Lunni tietää, että hänen pitää palata pelastaakseen ihmiset tosimaailmassa ja sisaruksensa puussa. Palaamamista varten hän tarvitsee linnun ja rohtoa, jolla kasvattaa linnusta suuri, sellainen jolla voi lentää. Rohtoa saa noita Palilalta, mutta noita Palila antaa Lunnille tehtävän pelastaa konetyttö t23. Lunni ei kuitenkaan voi viedä konetyttöä Palilalle ja yhdessä he jatkavat matkaansa kohti Lunnin kotia. Lunni palatakseen ja t23 tullakseen oikeaksi ihmiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti