Karnin labyrintti on kolmiosaisen Mustien Ruusujen Maa-trilogian ensimmäinen osa. Tarkoituksenani oli tutustua lähemmin suomalaiseen spefi-kirjallisuuteen ja osallistuin arvontaan, jossa oli mahdollista voittaa Katri Alatalon kirjoja. Hyvä että osallistuin. Voitin Mustien Ruusujen maan toisen osan ja nyt saan tutustua yhteen suomalaiseen spefi-kirjailijaan oikein kunnolla.Karnin labyrintti kertoo Dinjasta, jonka kotikylässä on tapana nähdä uni sinä yönä, kun täyttää kuusitoista. Dinja näkee unta ruusumiehestä, jonka kohtasi lapsena ja äidistään ja tämän unen seurauksena hän lähtee matkalle, jonka päämäärä ei taida olla hänellekään selvä. Ensin hän aikoo vain mennä äidin sisaren luokse kertomaan isänsä sairaudesta, mutta tapahtumat matkalla saavat levottoman Dinjan kulkemaan kauemmas.
Jo kotikylästään hänen matkakumppanikseen tulee vanha kääp... eikun navadi, joka on kääpiön tyyppinen hahmo. Raugilla on omat syynsä lähteä matkalle, mutta hän on suureksi avuksi Dinjalle. Raugin avulla he tutustuvat Emroniin, halt... eikun krionipoikaan, joka näyttää heille kotikaupunkinsa aarteet ja lähtee heidän mukaansa. Emronilla ei ole krionien kykyjä ennustamiseen ja tavaroiden liikuttamiseen ajatuksen voimalla, mutta hän tuo oman lisänsä seurueeseen.
Kirjan asetelma on hyvin perinteinen etsintäretki. Hahmotkin ovat melko tyypilliset, vaikka perinteisiä rotujen nimiä ei käytetäkään vaan kirjan maailmassa on navadeja ja krioneita. Dinjan ja Raugin jatkuvaa riitelyä en oikein tajunnut, miksi se tapahtui ja mistä se johtui. Monesti tuntui kuin Dinja olisi kiukutellut vain kiukuttelun ilosta tai jonkinlaisesta pakosta, koska se vain kuului hahmon luonteeseen, vaikka ei auennutkaan lukijalle sen kummemmin. Matkan aikana Dinjallekin alkaa päämäärä hahmottua. Hän haluaa löytää äitinsä ja kevätjoen, jota äiti kauan sitten lähti etsimään. Seuratessaan Dinjan äidin jalanjälkiä pois jäisestä maailmasta, seurue joutuu kulkemaan läpi luolaston joka navadien keskuudessa tunnetan nimellä Karnin labyrintti.
Kirja oli mukava luettava, toimivaa fantasiaa. Tämä olisi ollut erinomaista luettavaa silloin, kun vasta tutustuin fantasian kenttään ja taidankin tätä suositella fantasiasta innostuneille ihan varauksetta. Itseä jäi vähän kuitenkin kaivelemaan kun kirjan nimessä esiintyvä labyrintti, tulee mukaan kirjaan vasta kirjan loppupuolella ja kuvaus siitä jäi jotenkin vajavaiseksi. Olisin kaivannut enemmän tunneliseikkailua ;)
