Irmelin Sandman Lilius: Kultakruunun kuja

Tämä kirja oli melkein kuin fantasiakirja, mutta ei ihan. Se muistutti aikaisemmin lukemaani Sandman Liliuksen kirjaa Muukalaiskadun satuja, mutta ei ollut kuitenkaan aivan samanlainen senkään kanssa. Muukalaiskadun satuja kertoi Irmelinin lapsuudesta sodan ajan Helsingissä, Kultakruunun kuja kolmesta sisaruksesta, jotka asuvat kuvitteellisessa Tulavallin kaupungissa. Joka kyllä monella tapaa muistuttaa Muukalaiskadun Helsinkiä.

Samalla tavalla koko kirja on sekoitus fantastisia elementtejä hyvin arkiseen kuvaukseen. Siinä on satuja ja tarinoita ja ripaus taikuutta. Kirjaa on vaikea määritellä, se kannattaa lukea itse. Kieli on hyvin kaunista ja ohut kirja nopeasti luettu. Lisää jää kaipaamaan.

The Hateful Eight

Puolisoni taisi luonnehtia tätä Tarantinon ohjaamaksi Agatha Christien tyyliseksi dekkariksi. Kieltämättä elokuvan loppuasetelma voisi sellaisen tuodakin mieleen. Paleltuneet/nälkiintyneet hevoset tallissa ja kahdeksan ruumista majatalosta. Voisin melkein kuvitella sen tilanteen, hämmentynyt seriffi tutkimassa, kuka on kuollut ensin ja missä on majatalon pitäjä ja hänen väkensä.

Elokuva alkaa lumisesta maiseamasta, jossa kulkee yksinäinen vankkuri. Vankkurin matkan pysäyttää yksinäinen palkkionmetsästäjä, joka tarvitsee kyydin pakoon tulossa olevasta lumimyrskystä. Vankkurin ajuri käskee palkkionmetsästäjän puhua matkustajan kanssa, ja käy ilmi, että kyydissä on toinen palkkionmetsästäjä, joka on kuljettamassa murhaajaa Red Rockin kaupunkiin saamaan tuomiotaan. Matka pysähtyy vielä kerran ja kyytiin tulee oman väittämänsä mukaan Red Rockin uusi seriffi. Saavutaan majatalolle, jossa ei odotakaan Minnie, vaan neljä outoa miestä.

Tarantinolla on aivan oma tapansa kuljettaa tarinaa, hyvin elävä ja vangitseva. Tarinat ovat usein graafisen väkivaltasia ja raadollisia, niin tämäkin, mutta siltikin väkivalta on toteutettu hyvin taiteellisesti. Se menee järjettömyydessään jo niin yli. Juonellisesti tästä oli vaikea saada otetta. On vaikea sanoa, pidinkö vai enkö. Ehkä se ei olekaan niin oleellista. Ehkä oleellisempi kysymys on, tekikö tämä vaikutuksen? Jättikö tämä jäljen? Niihin vastaus on kyllä.

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

Neljäs Flavia de Luce-dekkari ei petä odotuksia. Joulu on tulossa ja Flavia on päättänyt ottaa selville totuuden joulupukista. Puuhaa järjestää myös kartanoon saapuva filmiryhmä. Kun kirkkoherra vielä ehdottaa tähtinäyttelijälle pientä esiintymistä kirkon rahaston hyväksi kartanoon saapuu myös suuri joukko kyläläisiä, jotka jäävät kartanoon lumimyrskyn vangeiksi. Yön pimeinä tunteina tähtinäyttelijä kohtaa dramaattisen loppunsa ja kukapa rikosta sopisi paremmin ratkaisemaan kuin Flavia. 

Alkuun tuntui jotenkin epäuskottavalta, että miltei lapsinero Flavia yhä uskoisi joulupukkiin, mutta se toisaalta antoi kirjaan ihan oman sävynsä ja lopulta oli ihan uskottavaakin. Lukeminen oli yhtä nautittavaa kuin aina näiden kirjojen kohdalla ja lisääkin taitaa olla suomennettuna. 

The Grand Budapest Hotel

Erikoinen elokuva ja tarina, joka alkaa kirjailijasta, joka lähtee etsimään inpiraatiota hotelli Budapestista ja tapaa siellä hotellin vanhentuneen omistajan, joka kertoo hänelle tarinansa. Eikä tarina oikeastaan edes kerro hotellin omistajasta Zero Mustafasta vaan hotellin silloisesta vastaanottovirkailijasta Monsieur Gustavesta. 

Elokuvan kerronta on mainiota ja kiehtovaa. Tapahtumia on paljon ja usein ne ovat outojakin, mutta tarina etenee mukavan verkkaisesti. 

Mainio elokuva. 

Orson Scot Card: Ender's Game

Näin tämän ensin elokuvana. Elokuva jo itsessään oli huikaiseva kokemus, joten olihan se luettava kirjana. Ja olihan se kirjanakin huikea, upea, kaunis ja julma. Ja kuten aina hyvän kirjan tai elokuvan jälkeen tämä todellisuus hämärtyy ja himmenee, koska kirjan todellisuus elää mielessä voimakkaampana. 

6-vuotias lapsinero Ender, Andrew Wiggin, on kolmas Wigginin perheen lapsi. Hän on kolmas lapsi, koska hänen vanhemmat sisaruksensa, Peter ja Valentine, olivat lupaavia, mutta eivät tarpeeksi hyviä taistelukouluun. Koulun ainoa tarkoitus on löytää ja kouluttaa voittamaton komentaja ja armeija vierasta uhkaa vastaan, joka jo kahdesti on miltei tuhonnut elämän maapallolla. 

Elokuvassa loppuratkaisu järkytti, mutta nyt lukiessa tiesi jo, mitä kohti oltiin matkalla. Loppu on elokuvan kanssa hieman erilainen, juuri sopivasti. Kirja kehottaa lukemaan jatko-osatkin. 

En tiedä olisiko tämä pitänyt lukea suomeksi. Ender-sarjaa on suomennettu kolme osaa, mutta kirjoja on enemmänkin. Uskon, että ne päätynevät pikku hiljaa kaikki luetuiksi.