Jo ensi kosketus tähän kirjaan oli lumoava. Sen kuvitettu kiiltävä kansi tuntuu hyvältä käteen ja sivujen reunat on metallin hohtoista violettia. Ja selatessa kaikki nuo yksityiskohtaiset kuvat saavat kirjan tuntumaan kiehtovalta, omalta. Omalta se tuntui ilmeisesti tyttärestäkin (10 v.), joka omi kirjan miltei heti ja kerkesi lukemaankin ensimmäisenä. Itse luin tämän sitten iltasaduksi molemmille, koska poika (8 v.) ei lue itse - ainakaan vielä. Poikaa ärsyttää tavattomasti tytön lukeminen ja tasoittaakseen tilannetta tyttö pyytää minua lukemaan hyviä kirjoja iltasaduksi. Toimiihan se niinkin...
Olisin halunnut lukea tämän kirjan rauhassa nautiskellen, hitaasti kuvista nauttien, mutta oli se hauska iltasatunakin. Kirja sisältää paljon hauskoja hahmoja, joista osa on kepeitä viittauksia oikeisiin historiallisiin henkilöihin tai kirjallisuuden henkilöihin. Juonikin on mitä mainioin, sopivan seikkailu linnanneitomaisissa tunnelmissa ripauksella kauhua höystettynä. Mainio lastenkirja.
Ada Gootti asuu isänsä linnassa ja on yksinäinen. Eräänä yönä hän kuulee aivastuksen huoneestaan ja löytää pienen hiiren haamun. Hiiri pyytää Adaa poistamaan maalliset jäännöksensä loukusta, joka koitui hiiren kohtaloksi ja tästä alkaa seikkailu. Aamulla Ada nukkuu pidempään ja saapuu aamupalalle myöhässä ja kohtaa yllätyksekseen keittiöstä palvelusväenlapsia. Näiden kanssa on hyvä alkaa selvittää, mitä katalia suunnitelmia on Kalmatollon sisäriistanvartijalla Nurjamaalla on.
Suomennos on taattua laatua Jaana Kapari-Jatalta. Tämä olisi varmaan ollut hyvä alkuperäiskielelläkin, mutta koska arvelin, että neiti 10 v. voisi tästä pitää, ostin sen suomeksi. Näitä on onneksi tulossa lisääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti