Alan Bradley on tulossa yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Kuten aina suosikkikirjailijoiden ja etenkin suosikkikirjailijoiden kirjasarjojen kohdalla ongelma on, että kun saa yhden luettua, tekee heti mieli tarttua seuraavaan. Ja ei tee. Toisaalta tekee mieli säästellä luettavaa, etenkin jos tietää, ettei seuraavan osan jälkeen näitä ole vielä enempää suomennettu. Tämä lisää ongelmia, sitä alkaa miettiä, pitäisikö jo suomennetut osat ostaa omaksi (ehdottomasti), jota suomentamista yhä jatkettaisiin. Toisaalta näitä voisi hyvin lukea alkuperäiskielelläkin, jolloin luettavaa olisi ostaessa saatavilla paljon enemmän.Hopeisen hummerihaarukan tapausta säästelin joulukirjaksi. Se oli yksi harvoista toiveistani joululta; maata sohvalla juuri tätä kirjaa ahmien. Eikä kirja tuottanut pettymystä.
Flavia de Luce käy ennustajalla, joka povaa hänelle synkkää kohtaloa. Kun Flavia vahingossa kaataa mustalaisnaisen teltassa kynttilän ja polttaa teltan poroksi, tarjoutuu hän tarjoamaan mustalaisnaiselle paikkaa kotitilansa mailta, paikasta, jossa mustalaiset ovat ennenkin leiriytyneet.
Mustalaisnainen ei kuitenkaan kauaa ehdi olemaan leirissä, kun Flavia herää keskellä yötä kotoaan kummallisiin ääniin ja löytää paikallisen salakalastajan hallista. Koska on melkein jo aamu, hän lähtee tapaamaan mustalaisnaista, mutta löytääkin tämän pahoinpideltynä ja kuolemankielissä.
Kun paikallinen salakalastaja vielä löytyy kuolleena Buckshawin mailta hopeinen hummerihaarukka nenässään, on Flavialla taas tapaus selvitettävänä. Liittyvätkö tapaukset toisinsa ja miten tapaukseen liittyvät takaneduskoirat Sally ja Shoppo?
Kirja oli todellinen nautinto lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti