Tarina kertoo Syyskuu-nimisestä kaksitoista vuotiaasta tytöstä, joka eräänä päivänä jättää tiskit tiskialtaaseen ja karkaa satumaahan tuulen mukana pantterilla ratsastaen. Satumaassa ei ole asiat hyvin. Kiltin ja hyvän kuningatar Malvan on syrjäyttänyt paha ja julma Markiisitar, jota vastaan Syyskuu kunnon sadun sankarittaren lailla asettuu. Apunaan hänellä on Kirlisko ja Lauantai-niminen maridi.
Tarinan aineksetkin siis ovat kohdallaan, mutta kirjailijan kirjoitustyyli ei. Kirjoitustyylillä on haettu samaa kuin on esimerkiksi Liisan seikkailuissa ihmemaassa ja vaikka siinä ajoittain onnistutaankin - Satumaa on vähintään yhtä ihmeellinen ja outo paikka kuin ihmemaakin - kirjailijan tyyli tuntuu auttamattomasti vain rasittavalta ja holhoavalta. Mielestäni olen Liisa ihmemaassa kirjan lukenut ihan takeltelematta ja se on nopealukuinen ja olen sen lukenut lapsille ääneenkin ja nauttinut lukemisesta, mutta tämä kirja ei vain pääse tyylillisesti samaan. Teksti junnaa, takeltelee, holhoaa ja selittää liikaa, eikä ole oivaltavaa tai hauskaa.
Mutta kuten sanottu, jotain tässä oli kuitenkin, koska jos ei olisi ollut, en jatko-osaa aikoisi lukea. Nykyään olen onneksi oppinut kirjasarjoista, että jos ei lainkaan tykkää ensimmäisestä osasta, ei jatko-osien takia kannata vaivautua. Tämä saakoon nyt kuitenkin toisen mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti