
Tarina on paikoitellen hyvin epäuskottava, mutta en tiedä inko uskottavuus edes tarpeen tämmöisessä tarinassa. Uskottavuutta enemmän olisin ehkä kaivannut mummin ja Benin välille jotain todellista sidettä. Vanhusten ei tarvitse olla tylsiä, vaikka he eivät jalokivivarkaita olisikaan. Tai että tylsätkin vanhukset ovat arvokkaita sellaisenaan. Ja kyllähän kirja sitäkin aihetta käsittelee. Toisella tapaa kirjoitettuna se olisi ollut aivan eri kirja.
Pidin tästä enemmän kuin Pojasta ja mekosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti