Latte-siilistä muistan kuulleeni samaan aikaan, kun innostuin Riikka Jäntin Vaahteratupa-kirjoista. Jäin käsitykseen, että kirjassa oli jotain samaa, mutta Latte-siili ei kuitenkaan yllä samalle tasolle. Oikeassa olin. Kirja ei ole huono, mutta siinä on jonkinlaista viimeistelemättömyyden tuntua. Tuntuu kuin pienellä hiomisella, se voisi olla vesikiven veroinen timantti. Kirja on kuitenkin sujuva, sopivan mittainen ja täynnä vaaroja ja seikkailuja, joten en ihmettele, että se on lasten ja päiväkodin tätien suosiossa. Itse olisin kaivannut jotain enemmän.
Latte-siilin kotijärvi on kuivunut ja Latte päättää lähteä hakemaan takaisin vesikiveä pitkän matkan takaa karhukuninkaalta. Matkallaan hänennon kuljettava vaarallinen taival susien ja ilvesten maiden halki ja palattava sitten vielä takaisin.
Täytynee nyt ihan tutustumismielessä lukea muutkin Latte-siilit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti