Toisinaan törmää kirjaan, jonka jälkikäteen olisi voinut jättää lukemattakin. Tämä luettiin kirjafoorumi Austen AIO:n kesäkinkereillä ja ajattelin ajan kulukseni osallistua. Kesäkinkerikirja on kevyttä hömppää, jota todellakin luen harvemmin. Syystä.
Kirja seuraa kolmen naisen elämää pääsiäisen tienoilla. Cecilia löytää ullakolta miehensä kirjoittaman kirjeen, jonka päällä lukee avatta kuoleman jälkeen. Tessin mies ilmoittaa rakastuneensa Tessin parhaaseen ystäväänsä ja serkkuun, ja Tess oakkaa poikansa ja lähtee äitinsä luokse miettimään asioita. Rachel suree vuodia sitten kuollutta tytärtään Janieta. Hyvin pian on selvää, että Cecilian miehen kirje liittyy Janien kuolemaan.
Sinänsä nopealukuinen kirja. Tyhjäpäisyyden voisi vielä antaa anteeksikin, jos loppuratkaisu olisi ollut järkevämpi. Janien murhaaja pääsee rangaistuksetta, Rachel kostonhimossaan melkein surmaa viattoman ja vammauttaa todellisen murhaajan tyttären. Tapaturma kuitataan hivenen tytär tyttärestä periaatteella, eikä kukaan kärsi tunnontuskia pahempaa rangaistusta. Kirjan henkilötkin tuntuvat hyväksyvän tyttären vammautumisen seurauksena muinaisista synneistä.
Tess sen sijaan tapailee entistä poikaystäväänsä ja palaa katuvan miehensä luokse. Tess jää tarinasta melko irralliseksi, hänen tapailema entinen poikaystävä on Rachelin pääepäilty, mikä luo aasinsillan miehelle olla juuri sillä paikalla, kun Rachel päättä painaa autossaan kaasua jarrun sijasta.
Kirjan epilogi saa kaiken vielä mukavan pyöreäksi ja särmättömäksi jossittelullaan ja tulevaisuuden maalailullaan. En pitänyt. Jotenkin yököttävä kokonaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti