Leijonapoika kertoo Charliesta. Charlie ajattelee muuten olevansa aivan tavallinen poika paitsi, että hän osaa kissojen kieltä. Eräänä päivänä kuitenkin Charlien vanhemmat katoavat, ja eräs isompi poika, Rafi Sadler, pyytää häntä mukaansa. Hyvin pian Charlie kuitenkin huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan ja aloittaa pakomatkansa ja vanhempiensa etsinnät. Kissojen avulla hän saa selville, että vanhemmat on siepattu ja heitä ollaan viemässä Ranskaan, Pariisiin.
Charlie lähtee sirkuslaivan matkaan, jossa hän pääsee leijonapojaksi. Matkan varrella hän tutustuu leijoniin ja saa lisää tietoa vanhemmistaan. Mitä ovat allergentit ja miksi astmalääkettä kehitelleet vanhemmat on siepattu?
Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja pidin tästä suunnattomasti. Ainoana miinuksena kirjan, jotkut lauserakenteet tuntuivat kömpelöiltä ja haittasivat hyvää tarinankerrontaa, mutta siihenkin tottui. Kirjan tarina on taitavasti rakennettu, sen lähtökohdat ovat Charliessa. Maailmaa, jossa Charlie elää ei selitellä sen kummemmin. Pienistä viitteistä lukijalle aukeaa, ettei eletä nykyaikaa, vaan ehkä lähitulevaisuutta, jossa ilmansaasteet ovat aiheuttaneet kaikille astman. Jollain tapaa tämä ympäröivän maailman selittelyn niukkuus toi mieleen Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Pidin myös siitä, ettei Charlien ikää paljastettu, näin lukija saa itse muodostaa mielikuvan.
Leijonapoikaa on hyvin vaikea luokitella. Toisaalta se on kerrottu hyvin arkisesti kuin se olisi täysin realistinen nuortenkirja. Toisaalta se pitää sisällään fantastisia aineksia kissaa puhuvine poikineen ja kelluvine sirkuksineen. Toisaalta se on dystopia ja toisaalta ihan jännityskertomus. Kirjastossamme se löytyi nuorten dekkarihyllystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti