Tämä oli omaelämäkerrallinen kertomus Irmelinin ja hänen sisarensa lapsuudesta sodan ajan Helsingissä. Kirjassa todellisuus kietoutuu todella viehättävästi ja uskottavasti satuun. Jokaisessa luvussa on oma fantastinen elementtinsä. Minä olin koko lukemisen ajan aivan lumoutunut. Olisipa minunkin lapsuuteni ollut tällaista. Olisinpa osannut luoda omille lapsilleni samanlaisen lapsuuden, täynnä taikaa ja yllätyksiä. Mutta sitähän ei sitten voi tietää, onko lapsuus todella ollut niin taianomainen, vai onko kirjailija vain kuvannut sen niin tähän kirjaan.
Kaikesta huolimatta kirja oli todella lumoava ja ajatuksia herättävä. Suosittelen lämpöisesti kaikille. Olen tainnut löytää uuden suosikkikirjailijan. Sinänsä se on outoa, koska olen ensimmäisen Sandman Liliuksen kirjan lukenut jo lapsena ja jo silloin tiennyt, että sille on jatkoa. En vain koskaan etsinyt sitä käsiini. Se jäi odottamaan. Toisaalta se on hyvin ymmärrettävääkin. Nämä eivät ole kirjoja, jotka pitävät ääntä itsestään. Nämä ovat hiljaisia kirjoja, jotka odottavat löytymistä ja niitä arvostavia ihmisiä. Näillä ei ole prameilevia nimiä, eikä erikoisia kansikuvia. Kuvitukset kirjailija on tehnyt itse, mikä sai minut pitämään tästä kirjasta vielä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti