Bonadea menee piiaksi Gripanderin taloon oudolle vierasmaalaiselle herra Turiamille. Herra Turiamin huhutaan olevan velho, ja Bonadea pääseekin auttamaan erilaisissa alkemistisissa kokeiluissa, joista on jälkeenpäin vaikea sanoa, mikä oli totta ja mikä unta tai kuvitelmaa.
Samaan aikaan Halterin tyttöjen äiti sairastuu. Sanna käy työssä savenvalajalla, ja Silja ja Sissela huolehtivat kodista.
Fantasia, todellisuus, tosi ja kuvitelma kietoutuvat miellyttäväksi kertomukseksi, joka jättää lukijan vastuulle, mihin haluaa uskoa. Kieli on todella kaunista, niin kaunista että toivoo, että Irmelin Sandman Lilius olisi kirjoittanut jotain Mestaritontun tyylistä. Kirjan arkisuudessakin on vahvasti sadun ja taikuuden tuntu, mutta juuri arkisuus estää kertomusta kehittymästä huikaisevaksi saturomaaniksi ja tarina jää jollain tapaa määrittämättömäksi, vaikeaksi sijoittaa ja lokeroida. Pidin tästä kyllä ja luen lisääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti