Katri Alatalo: Kevääntuoja

Viimeinen osa Mustien ruusujen maa- trilogiaa. Dinja saavuttaa vaikeuksien kautta velhottaren saaren ja asettuu äitinsä tavoin vastustamaan tätä ja tämän maailmaa tuhoavaa taikuutta. 

Pidin tästä, mutta loppuratkaisu oli jotenkin, no, en tiedä. Ehkä se tuntui liian helpolta. Että kaiken takana olisi petetty rakkaus. On todennäköistä, että mustasukkaisuus ja katkeruus saa tuhoa aikaan, mutta jotenkin se tuntui liian yksinkertaiselta ratkaisulta. Odotin jotain suurempaa, jotain järisyttävänpää. Kuten jo totesinkin suhdekiemurat ei ole mun juttu ja vaikka kuolematon velhotar voisikin kantaa kaunaa ikuisesti, uskottavuudesta jäi jotain puuttumaan.